Kuvitelkaa täydellinen työpäihde

Kuvitelkaa psykoaktiivinen päihdeaine, joka sammuttaisi kehon luonnollisen väsymyssignaalin niin, ettei keho enää tajua olevansa väsynyt. Aine, joka huijaisi hermostoa uskomaan, että jaksat vielä yhden sähköpostin, vielä yhden palaverin.

Voisimme ylittää rajamme, venyttää työpäivää ja olla entistä tuottavampia: ihanteellisia työntekijöitä. Ja vaikka aine aiheuttaisi riippuvuutta, sen käyttö olisi normaalia, jopa suotavaa. Aine voisi olla yhteisen hyvän nimissä täysin laillinen.

Kuvitelkaa, että:

• tätä pääasiassa latinalaisesta Amerikasta tuotavaa ainetta saisi muutamalla eurolla lähes joka kadunkulmasta: automaateista, huoltoasemilta, junista ja jopa lääkäriasemilta.
• sitä tarjottaisiin vieraanvaraisuuden nimissä niin työkokouksissa kuin kyläilyissäkin, ja siitä kieltäytyminen olisi lähes epäkohteliasta.
• ihmiset muodostaisivat siitä päivittäisen rutiinin, aloittaisivat aamunsa sen annostelulla ja korjaisivat iltapäivän romahduksen uudella hitillä.
• sen avulla selvittäisiin yövalvomisista, Teams-putkista, ruuhkavuosista, johtoryhmistä ja messupäivistä.
• kaupunkien kadut täyttyisivät käyttöhuoneista, ja oman söpön, kodikkaan käyttöhuoneen perustaminen voisi olla monen nuoren unelma.

‍

Aineen käytöstä tulisi arjen rituaali, yhteinen normi. Sellainen, jonka käytöstä voi vitsailla julkisesti ja täysin vilpittömästi: “Ei lähde päivä millään käyntiin ilman ainetta”. Aineen noussut hinta olisi niin iso juttu, että sitä pöyristeltäisiin iltapäivälehtien lööppien etusivulla.

Työpaikoilla tehtäisiin kaikki vieroitusoireisten hyvittelemiseksi: olisi koneita aineen annosteluun ja sen käyttöön pyhitettyjä tiloja. Jokainen voisi säilyttää siellä omaa nimikoitua annosteluvälinettään, ehkä sellaista, jossa lukisi “Älä puhu minulle ennen kuin olen saanut annokseni.” Ehkä jopa työehtosopimuksiin kirjattaisiin lakisääteiset tauot aineen käyttöön. Ja kaikki toimisi hyvin, kunhan laiteautomaatti ei rikkoutuisi. Sitten helvetti olisi irti.

Kuvitelkaa yhteiskunta, joka rakentaisi identiteettinsä vireyden ja tehokkuuden ympärille. Tämä aine tekisi sen mahdolliseksi. Ilman sitä moni ei enää muistaisi, miltä tuntuu olla oikeasti väsynyt, saati oikeasti levännyt.

Ja tärkein kysymys: jos tällainen aine olisi olemassa, eikö olisi suorastaan velvollisuutemme käyttää sitä? Koko ajan. Mieluiten moninkertaisesti suosituksiin nähden, tietenkin.

Ihan vaan jotta maailma jatkaisi pyörimistään – ja me sen mukana, silmät tapillaan.

Vessi Junalainen
Typerän työn asiantuntija
Typeryyden Akatemia